maanantai 29. lokakuuta 2012

Uinuva Lappeenranta

Kunnallisvaalit on taas taputeltu: on jälkipyykin aika.

Pusu kaikille niille 54,3 % äänioikeutetuista, jotka toteuttuvat sekä oikeuttaan että velvollisuuttaan. Ja kaikille muille: mitä hemmettiä, ihmiset?

Olisin kuvitellut toisin. Niin runsasta on ollut keskustelu lehtien palstoilla, turuilla ja toreilla siitä kuinka tavattoman kehnosti nykyinen valtuusto on hommaansa hoitanut. Nyt olisi ollut se hetki oikeasti vaikuttaa asioihin, eikä vaan jupista ja jurnuttaa nurkkapöytäparlamentissa. Vaan ei.

Etelä-Saimaa keräsi tänään nettisivuilleen äänestämättömien perusteluja toiminnalleen. Tässä muutamia poimintoja:

Toki äänestin:rasti ruutuun. Rekisteröityypä jonnekin. Numeroa en viitsinyt laittaa, samat vanhat menee aina läpi, miksi edes yrittää. Pieni ja hiljainen protesti.

Sama se ketkä siellä jakkaroila istuu. Kovat on puheet, pienet on teot ja se on nähty ennenkin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Paitsi, että veli-venäläisten paratiisikaupungiksi tämä Lappeenranta on pikkuhiljaa muuttumassa. Jokohan saatais tällä vaalikaudella ne tieopasteet myös tai jopa pelkästään venäjäksi?

Lappeenrannan pienen piirin kähmintä ja salailu on sen verran härskiä toimintaa, että pitäköön tunkkinsa.

Eli ihan turha yrittää, kun mikään ei kuitenkaan muutu.
No, jos ei edes yritä niin mikään ei todellakaan muutu. Huoh.

Yllättävän moni vanhoista valtuutetuista sai jatkopaikan, toki uutta vertakin saatiin remmiin. Jatkossakin kannattanee olla valtuuston kokousiltoina netin ääressä, mikäli Myö-liikkeen ääniharava Lalli Partista on uskominen. Luvassa on kuulema värikkäitä kokouksia: nähdäänköhän valtuustosalissa rajuja taklauksia seinää vasten ja useita poikittaisia mailoja?

Sitä saa, mitä tilaa. Ja kansahan saa juuri sellaiset päättäjät kuin se ansaitsee.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ääni kateissa


Olen viime päivinä joutunut etsiskelemään ääniäni. Toinen on kadonnut pitkittyneen räkätaudin matkaan, toinen taas harhailee epätoivoisesti vaalimainosviidakossa osaamatta kiinnittyä yhtään mihinkään.

En siis vieläkään tiedä, ketä äänestän kunnallisvaaleissa.

Eikä tässä enää loputtomasti ole aikaa. Huomenna ehtisi vielä ennakkoäänestää, mikä on aina turvallinen valinta, jos varsinaisena vaalipäivänä käykin niin, että makaa kotona maailmanlopun kankkusessa eikä voi kuvitellakaan kohtaavansa vieraita ihmisiä ilman paniikkikohtausta. Ei sillä, että minulle olisi ikinä käynyt niin.. kröhöm.

Sanomattakin lienee selvää, että äänestämättä jättäminen ei ole mikään vaihtoehto. Sen verran olen velkaa menneille sukupolville, jotka tämän hienon oikeuden ovat minullekin naisena taistelleet. Olen nimittäin äänestänyt joka ikisissä vaaleissa näiden viidentoista vuoden mittaisen äänioikeutetun urani aikana. Jopa aikanaan Outokummun kunnallisvaaleissa, joissa minulla ei todellakaan ollut pienintäkään hajua, kuka mahtaisi olla pätevin hoitamaan kuihtuvan kaivoskaupungin asioita.

Mutta takaisin Lappeenrantaan. Kunnallisvaaleissa yhtenä ongelmana on se, että ehdokkaiden joukossa on yleensä paljon tuttuja, niin nytkin. Äänestäjänä joutuukin painimaan sen asian kanssa, onko nyt antamassa ääntä kivalle kaverille eikä suinkaan pätevälle päätöksentekijälle?

Ja sitten on vielä tämä puolueasia. Kun nyt vaan on ne tietyt puolueet, joita en ikimaailmassa voisi äänestää ja sitten ne, joita ehkä joo, mutta hyvin pitkin hampain. Ja voi sitä henkistä painia, kun muuten omanoloinen ehdokas edustaakin väärää puoluetta. Näinkin voi käydä.

Eikä sovi unohtaa sukupuolikysymystä. Minullekin on toitotettu moneen kertaan, että naisten pitää aina äänestää naista jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Monesti olen äänestänytkin. Mutta eikö kuitenkin pitäisi äänestää häntä, joka on omasta mielestä pätevin, välittämättä siitä, mitä ehdokkaan jalkojen välistä löytyy? Eikö se ole todellista tasa-arvoa?

Huoh. Vaikeaa on. Ja pitääkin olla. Tässä on kuitenkin kysymys yhteisistä asioista, jotka vaikuttavat meidän kaikkien arkeen. Kun joku puuskahtaa, ettei ole tippaakaan kiinnostunut kunnallispolitiikasta, tekee mieli kysyä, eikö tätä ihmistä kiinnosta yhtään käykö hänen lapsensa koulua homeisessa rakennuksessa tai mihin hänenkin palkkapussistaan napatut verorahat käytetään?

Suhmuroivaan päätöksentekoon kyllästyneillä on nyt sitä paitsi tuhannen taalan paikka oikeasti vaikuttaa ja laittaa valtuuston lössi vaihtoon. Siinä hommassa jokaisella äänellä on väliä.

Uurnilla tavataan!

torstai 18. lokakuuta 2012

(Ei ihan niin) ilmaisen viinan bileet

Oijoijoi. Etelä-Karjalan Yrittäjäjärjestö EKY:n järjestämä Maakunnallinen Yrittäjäjuhla ei sujunutkaan ihan oppikirjan mukaisesti.

Yrittäjän leipä on tiukassa, etenkin täällä Etelä-Karjalassa jossa yrittäjyyden päälle ei vieläkään oikein mitään ymmärretä, toisin kuin vaikka Pohjanmaalla. Ymmärtäähän sen silloin, että säästöä täytyy etsiä sieltä, mistä sen saa, vaikkapa sitten Suomenlahden toiselta puolelta.

Eihän tässä nyt mikään Einstein tarvitse olla tätä asiaa tulkitakseen: piditte bileet, juotitte vieraita ja otitte niiltä siitä rahaa ilman anniskelulupaa. Jos minä annan jollekin rahaa ja saan vastineeksi drinkkilippuja, niin kyllä minä silloin tulkitsen ettei kyse ole todellakaan vastikkeettomasta tarjoilusta. Niin ja se alkoholin maahantuontilupakin vielä ja verot ja sensemmoiset. Lain sallima alkoholin tuominen omaan käyttöön ei tässä tainnut ihan täyttyä, otaksun?

Huvittavinta on ehkä se, että juhlien kustannusarvio oli useita kymmeniä tuhansia euroja ja halvasta alkoholista saatu säästö arvioiden mukaan maksimissaan tuhat euroa. Jopa minä tiedän, että Etelä-Karjala kuuluu kenties Suomen nipoimman alkoholitarkastajan reviiriin, miksi hitossa ottaa iso riski näin pienen hyödyn takia? 

Etelä-Saimaan tämän päivän paperiversiossa Suomen yrittäjien järjestöjohtaja Kari Hiltunen repi tukkaansa asian tiimoilta. Hän luonnehti asiaa alkeelliseksi virheeksi ja kyseenalaisti myös sen, kuinka tyylikästä on ylipäänsä tuoda juomia Virosta.

Noh, tyylikkyys ei välttämättä ole se adjektiivi, joka kansaamme muutenkaan yhdistetään, saati silloin kun on kysymys alkoholista. Toisaalta, köyhäilynkin voi tehdä tyylikkäästi, siihen löytyy oikein ohjeetkin Kuluttajaliiton nettisivuilta. Viron tuliaisista siellä ei tosin mainita mitään.

Kannattaa siis suosia jatkossakin ilmaisen viinan bileitä. Niin järjestäjänä kuin asiakkaanakin.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Not in my Rakuunamäki

Ajattelin aamulla, että onko postipoika tipauttanut kynnykselle sanomalehden sijasta Libresse Invisiblen, niin ohkainen oli tämän päivän aviisi. No, kapoisesta uumastaan huolimatta Etelä-Saimaa sisälsi ihan mielenkiintoista luettavaa, jolla jälleen kerran oli aamukahvit vahakankaalle pärskäyttävä vaikutus.

Noh, nyt sitten riehutaan Rakuunamäellä.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen on asia, josta suunnilleen jokaisella kansalaisella on jokin mielipide. Yleensä sellainen, että joo-o, huono juttu on ja jotain kyllä tarttis tehrä. Ja sitten kun tehdään, niin jo ollaan kirkumassa että viekää nyt herranjumala se tönönne Sammonlahteen tai ihan mihin vaan muualle minne se kuuluukin, eikä missään tapauksessa tänne minun arvoasuntoni kupeeseen. Tai siis eihän minulla sillä tavalla mitään sitä vastaan ole, ehhehheh, mutta joku roti nyt jumalauta, kaikenlaista lieveilmiötä tulee ja jos jonkinlaista raggaria täällä kohta pyörii jajajaja...

Elämme siis edelleen maailmassa, jossa hyväosaisten jälkikasvulla ei ole ongelmia ja ne onnettomat rassukat kenellä on, lakaistaan jonnekin näkymättömiin ettei normaalien ihmisten tarvitse missään tapauksessa heitä katsella. Ilmiölle on ihan oma nimensäkin, nimbyily joka tulee sanoista not in my backyard.

Alueen asukkaiden mielestä Rakuunamäki sopisi mielummin "puutarhamaiseksi, kulttuurin kohtaamispaikaksi."

Okei. Kuulkaas nyt arvon rakuunamäkeläiset.

Jos teidän kulttuurinne on tällaista, niin kuinkahan monen kulttuurintuottajan luulette päästävän oman kulttuurinsa leikkimään sen kanssa samalle hiekkalaatikolle?

Ettei vaan altistuisi niille huonoille vaikutteille.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Mie sanon Saipa!



Onhan se nyt ihan mielettömän hienoa, tämä paikallinen jääkiekkohuuma. 

Itse asiassa niin hienoa että katsoin tarpeelliseksi sanoittaa kokonaan uuden fanibiisin. Ei muuta kuin äänet auki hallilla ja kotikatsomoissa!

Kuva: Ari Nakari /Teatteri KESYn arkisto















 


SAIPA (Y.M.C.A)

1.
Saipa, meidän joukkue on
Mie sanon Saipa, jengi voittamaton
Nyt tulee Saipa, alta pois paetkaa
idän ihmeet on iskussa

Saipaa täysillä fanitan
Mie sanon Saipa, facessa hehkutan
Mie koskaan ennen lätkää seurannut en
voittajaa nyt nuoleskelen

Kertsi:
On helppo kannustaa sarjajohtajaa
on helppo kannustaa sarjajohtajaa
Jos oot voittaja, niin on kamuja
Luuserit ketään kiinnosta

On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On kiva taputtaa selkään voittajaa
hävitä et saa milloinkaan

2.
Saipa, tätä ootettu on
Mie sanon Saipa, mestari kohta on
ja vaikka paskaks teitä haukkunut oon
sanat syön kun verkko heiluu

Saipa, aina tiennyt tän oon
Mie sanon Saipa, kohta norppa saunoo
mut jos sie ryssit, tulet näkemään sen
fanitakinselkämyksen

Kertsi:
On helppo kannustaa sarjajohtajaa
on helppo kannustaa sarjajohtajaa
Jos oot voittaja, niin on kamuja
Luuserit ketään kiinnosta

On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On helppo kannustaa sarjajohtajaa
On kiva taputtaa selkään voittajaa
hävitä et saa milloinkaan