torstai 31. toukokuuta 2012

Ite oot mutsis


Ylläoleva lehtikuva ei ole Lappeenrannan kaupunginvaltuuston kokouksesta. Siinä missä täällä Karjalassa tyydytään vain hölöttämään omiaan vieruskaverin kanssa samalla kun puhujanpöntössä toveri valtuutettu yrittää epätoivoisesti saada ääntään kuuluviin, on Siuntiossa otettu sekä tunneilmaisussa että toiminnassa huomattavasti laajemmat skaalat käyttöön.

Aikuisena ihmisenä oleminen, kyllä se on vaikeampaa kuin uskoisikaan.

Kuva ja juttu: Länsi-Uusimaa

tiistai 29. toukokuuta 2012

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Lappeenrannan Kaupunkiyhtiöiden ja Fly Lappeenrannan erityistilintarkastuksen raportti...






...ja sanomalehtiruno.


 Kuvat: Sanomalehtiruno ja Etelä-Saimaa


maanantai 28. toukokuuta 2012

Nyt kaikki flowparkkaamaan!


Myllysaari on saanut kaipaamansa kasvojenkohotuksen, mikä on todella mahtava juttu. Seikkailuhuvipuisto kuulostaa kivalta ja näin kansainvälisessä yliopistokaupungissa kun ollaan, pystyn jotenkuten sulattamaan senkin, että puisto on nimetty lontoon kielellä.

Mutta hei, mikä helvetin sana on flowparkkaus? AARGH.

Tästä lähtien varmaan myös myllysaareillaan, satamoidaan, linnoitukseillaan, kauppatoreillaan, kylpylöidään, kasinoidaan, pusupuistoillaan, hiekkalinnaillaan, gallerioidaan, iso-kristiinoidaan, kesäteatteroidaan, oleksioidaan ja paljon muuta mukavaa.

Tervetuloa seikkailemaan. Sovittaisiinko näin?

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kuulkaas nyt, te lappeenrantalainen teatteriyleisö.

Facebook tiedustelee minulta päivittäin, että mitä minä mietin. Noh, tänään olen enimmäkseen miettinyt lappeenrantalaista teatteriyleisöä.

Sitä moititaan milloin nirsoksi, milloin juntiksi. Se ei ymmärrä hyvän päälle, vaikka hienoja esityksiä tuodaan melkein kotiovelle saakka. Se ei halua ottaa sitä riskiä, että joutuisi katsomopenkissä ajattelemaan synkkiä asioita vaan haluaa mielummin kuunnella sen hauskan koomikkopojan juttuja. Vierailuesityksiin se ostaa aina lipun mutta jättää tsehovit ja tolstoit väliin kun naapurin Mairen mielestä ne oli nii omituisii.

Vaikka mitä sille on yritetty tarjota, mutta mikään ei kelpaa. Ainakaan oman kaupungin tarjonta.

Mietin kaikkea tätä. Ja sitten mietin kulunutta puolta vuotta ja sitä lappeenrantalaista teatteriyleisöä, joka Teatteri KESYllä on ollut ilo ja kunnia kohdata.

Mietin sitä yleisöä, joka illasta toiseen täytti Linnoituksen Krouvin salin ja erityisesti sitä yhtä keski-ikäistä miestä, jonka pelkäsimme tikahtuvan naurusta kaksin kerroin ravintolapöydän alle. Mietin naurunkyynelien huuhtomia ripsivärejä poskilla ja lukemattomia hymyileviä kasvoja, jotka tulivat esityksen jälkeen kiittämään ja janosivat tietää, mitä teiltä tulee seuraavaksi.

Mietin sitä yleisöä, joka omat nallekarhut kainalossaan istui koulun jumppasalin lattialla ja tapitti hartaasti Uppo-Nallen ja muiden karvaisten kumppanien seikkailuja. Sitä pientä down-poikaa, joka esityksen loputtua ei olisi halunnut lähteä salista pois ollenkaan. Opettajia, jotka kiittelivät että hienoa kun tulitte tänne meille, ettei meidän aina tarvitse lähteä johonkin.

Mietin sitä yleisöä, joka ei tästä maailmasta välttämättä enää paljon perusta, mutta jonka silmiin syttyy valo, kun jostain harmonikan uumenista kuuluvat ne tutut sävelmät. Kun vanhainkodin sali muuttuukin Linjuriautoksi ja saa pienen hetken olla taas nuori, huoleton ja matkalla muistojen Viipuriin.

Mietin vielä sitäkin yleisöä, joka haluaa kuulla kun laulujen kautta kerrotaan tarinaa rakkaudesta ja ajatella siinä samalla sitä omaansa, olevaa tai olematonta. Antaa musiikin tulla iholle, ehkä vähän itkeä tirauttaakin jos siltä tuntuu.

Sellaista yleisöä minä mietin. Sitä lappeenrantalaista teatteriyleisöä. 

Ja lopuksi mietin, mitä rakkaat Huumorkarjalaiseni Tyyne ja Meeri tähän sanoisivat. Varmaan jotain tällaista:  

Nii o hyvä ylleisö, mie en pahhaa sannaa heist mää sanomaa.

Teatteri KESY: Vittiläine! Kuva: Ari Nakari.

















sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kuka joi punkkarien kaljat?


Pikkupulujen ja hevosmiesten tietotoimisto tiesi kertoa, että aiemmin samana päivänä Camilla kuskasi Saimaalle ja takaisin (S)LUT:in kemiantekniikan laitoksen opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Open your beer, open your mind!

(Kuvan artikkeli Etelä-Saimaa, Karjalan kunnaat-palsta 19.5.2012.)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Lomailija, lepää Rauhassa!

Hanki nyt unelmiesi loma-asunto!

Luonnonkaunis Rauhan alue Imatr...Jouts... Lappeenrannassa tarjoaa ennenkokematonta eksotiikkaa vaativankin asiakkaan makuun.

Ei enää koskaan lomaa ilman vesivahinkoa, sähköiskua tai palavaa liesituuletinta. Täällä voit saada ne kaikki ja vielä paljon muuta! Lisämaksusta tarjolla myös ikkuna, joka hajoaa kun takassa poltetaan tulta. Mikä voisi olla rentouttavampaa?

Loma-asuntomme ovat suomalaista laatutasoa: myös Lappeenrannan kaupungin rakennusvalvonta suosittelee!

Talorakenteissa aistit myös aidon kansainvälisen tuulahduksen, joka on lempeä sekoitus Saimaan järvituulta sekä virolaisen alipalkatun rakennusmiehen kainalohikeä.

Tämän kaiken sinulle mahdollistaa MieEnsiks Oy.
Rakkaudella, Rauhassa.


tiistai 8. toukokuuta 2012

Tapanaisen talon uudet vaatteet

Puskutraktoria odotellessakin voi näyttää hyvältä.



Onnellinen virne nousee naamalle aina kun tästä kulkee ohi, ei maha mittää.









Katutaide, tervetuloa Lappeenrantaan. On sinua odotettukin. Ehkäpä ensi kerralla pääset kiinni sellaiseen pintaan, jota ei ihan heti puhkuta nurin?